maanantai 22. lokakuuta 2007

Miten mustien heikompi älykkyys ilmenee yhteiskunnassa?

Jokainen ymmärtää, että yhteiskunta pysyy pystyssä, kun ihmiset käyvät töissä tunnollisesti, maksavat laskunsa ja veronsa sekä muutenkin noudattavat lakia. Pieni prosentuaalinen vähenemä näihin velvollisuuden suorittamiseen laajassa mittakavassa johtaa suuriin muutoksiin ja yhteiskunnan perusteet alkavat rapista.

Kun tänne päästetään tehokkaasti lisääntyviä ihmisiä, joiden tilastollisesti tiedetään muualla maailmassa päätyvän yhteiskunnan pohjasakaksi, on ilmiselvää, että näin kerjätään vain vaikeuksia.

Vaikka allaolevat artikkelit ovat enemmänkin mielipidekirjoituksia ja kärkkäitä sellaisia, ovat ne hyvin kuvaavia ja mielestäni oikeaan osuvia. Poikettakoon tässä suhteessa tiukasta tieteellisestä asialinjasta tässä sivustossa. Kirjoittaja on edesmennyt William Pierce.




Artikkeli 1.

Tri. Willian L. Pierce

SIVILISAATION JUURET

Ihmisen älykkyydellä on enemmän kuin vain yhdet kasvot. Suhteellinen kehityksen aste vaihtelee yksilöiden ja, mikä tärkeämpää, rotujen välillä. Valkoisten amerikkalaisten on opittava erottelemaan älykkyyden eri puolten välillä - mikä tarkoittaa kykyä erotella ulkonaisten seikkojen ja ytimen välillä - ja heidän on ymmärrettävä, että se on pelkästään tämä sisällöllinen tekijä, joka ravitsee heidän sivilisaationsa juuria.

Avaa paikallisen televisiokanavan uutisohjelma missä tahansa tämän maan suuressa kaupungissa ja todennäköisyys on hyvin suuri, että näet ja kuulet vähintään yhden mustan uutistenlukijan kertovan mitä maailmalla on tapahtumassa. Hän on pukeutunut aivan samoin kuin valkoiset uutistenlukijat ja useimmissa tapauksissa ääntäminen on niin samanlaista, että sulkemalla silmäsi voit kuvitella kuuntelevasi valkoista henkilöä. Kevyesti mukautuvilla äänensävyillä musta uutistenlukija kertoo sinulle Yksityiskohtia uusimmasta talousskandaalista kaupungintalolla, antaa sinulle virkistävän selostuksen tulevista kulttuuritapahtumista ja ehkäpä tarjoaa sinulle sanan tai pari yleisestä moraalin tasosta. Koskaan hän ei kompuroi vaikeiden sanojen ääntämisessä tai sorru sopimattomiin sanontoihin. Ja ohjelman lopuksi hän ottaa osaa muiden ankkurien kanssa käytävään muutaman sekunnin kevyeen keskusteluun, ja sinä voit vain vaivoin olla tulematta siihen johtopäätökseen, että ainoa ero mustan ja hänen valkoisten kollegojensa välillä on ihon pigmentaatiossa. Se on tietenkin vakaumus johon ohjelman tuottajat ja ohjaajat haluavatkin sinun päätyvän. Se on vakaumus, joka on suuresti erilainen, kuin suurimmalla osalla valkoisista amerikkalaisista oli vain sukupolvi aiemmin. Silloin vallitseva kuva mustista oli henkilöinä, joille vaivoin voitiin opettaa kuinka kengännauhat
sidotaan tai kuinka polkupyörällä ajetaan, vielä vähemmän henkilöinä jotka pystyvät lukemaan uutisia. Mustat, jotka palkattuina uutistenlukijoiksi todennäköisesti tulisivat uutisstudiolle myöhässä ja humalassa, pukeutuneena oranssiin ja pinkkiin ja Kaikessa komeudessaan ylpeänä sopertelisivat maailmalle: "Eikö o hieno, neekeri tämmös hommas?"

Tämä on yksinkertaistettu kuva, mutta niin on myös se kuva, minkä tämän päivän mediajohtajat ovat luoneet. Mustan voi opettaa lukemaan uutisia, tekemään työnsä ajoissa (ja selvänä), sekä puhumaan ja käyttäytymään kuin valkoiset. Mutta erot valkoisten ja mustien välillä säilyvät ihoa syvemmällä ja niiden, jotka ovat kiinnostuneet läntisen sivilisaation säilymisestä, täytyy täysin ymmärtää nämä erot.

Erot, mistä on eniten keskusteltu, on keskimääräinen ero älykkyysosamäärissä valkoisten ja mustien välillä. Yhdysvaltojen musta väestönosa säännönmukaisesti saa viisitoista prosenttia huonompia tuloksia älykkyystesteistä kuin valkoinen väestönosa. Vaikka mustan voi opettaa lukemaan, ei oppiminen käy yhtä helposti mustalta kuin valkoiselta.

Mutta on lisäksi laadullisia eroja mustien ja valkoisten älykkyyksien välillä, eroja, jotka ovat itse asiassa merkittävämpiä kuin pelkkä ero keskimääräisessä älykkyysosamäärässä. Mustat, toisin sanoen, eivät ole pelkästään hitaampia oppimaan - Keskimäärin - kuin valkoiset, vaan mustat - kaikki mustat - omaavat ajatteluprosessin, joka on laadultaan eroavainen verrattuna valkoisten ajatteluprosesseihin.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista huomata, että väite testien rakenteellisesta sopimattomuudesta mustille, jolla liberaalit selittelijät ovat yrittäneet häivyttää pois mustien alhaisia älykkyysosamääriä, on osittain oikea. Mutta he erehtyvät Väittäessään testien sopimattomuuden olevan luonteeltaan oleellisesti kulttuurillista. Mustat, joiden kulttuurillinen ympäristö ei oleellisesti eroa valkoisten ympäristöstä, saavat silti huonompia pisteitä kuin valkoiset. Älykkyystestit ovat puolueellisia mustia vastaan siinä, että ne edellyttävät abstraktia hahmottamiskykyä. Pelkästään muistia vaativien asioiden hallinnassa, Kuten esimerkiksi aritmetiikassa tai tavaamisessa, kunnolla motivoitunut musta voi pärjätä yhtä hyvin kuin valkoinen. Kyseen ollessa tehtävistä, jotka vaativat päättelykykyä, mustien suoritukset jäävät niin paljon valkoisista jälkeen, että suorituksia on vaikea verrata samalla asteikolla.

Perus-älykkyystestit ennemminkin kätkevät kuin paljastavat niitä mielen eroavaisuuksia, jotka vallitsevat valkoisten ja mustien välillä, siinä mielessä, etteivät ne täysin mittaa abstraktia päättelykykyä. Luetun-ymmärtämis -testi, esimerkiksi, joka Muodostaa suuren osan monista älykkyystesteistä, mittaa sekä muistia että päättelykykyä. Jos testit mittaisivat pelkästään Päättelykykyä, tulosten keskiarvo -erot valkoisten ja mustien välillä olisivat paljon suuremmat kuin viisitoista prosenttia.

Tämä mustien kyvyttömyys miettiä päättelemällä ja käsitellä abstrakteja käsitteitä nähdään lähes täydellisenä mustien puuttumisena sellaisista ammateista, joissa tarvitaan kaikkein eniten kykyä abstraktiin ajatteluun: fysiikassa ja Matematiikassa, esimerkiksi. Hallituksen kiintiöt ovat saaneet aikaan terävän kasvun mustien määrässä amerikkalaisissa collegeissa ja yliopistoissa kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja mustat opiskelijat ovat tulvineet ei-tieteellisille aloille, mutta tiede-aineet ovat säilyneet lähes valkoisina. Saatat nähdä mustan ydinfyysikon televisiossa, mutta tosielämässä ainoat mustat, jotka löydät fysiikan laboratorioista, ovat siellä talonmiehinä ja teknikkoina - eivätkä monet mustat teknikot ole edes päteviä ammattiinsa.

On epäonnemme, että moni valkoinen on jättänyt huomioimatta tämän mustien puutteen, mutta tähän on helppo löytää syy: monella meistä on yksinkertaistettu käsitys ihmisälykkyydestä. Me ajattelemme, että on ihmisiä, jotka ovat "hidasälyisiä" ja toisia jotka ovat "teräviä". Jos ihminen on "hidasälyinen", hän on tuppisuinen ja siivoton, hänen puheensa on hidasta, ja hänen sanastonsa on rajoittunutta. Mielikuvamme hänestä on henkilöitynyt kylän idiootin stereotypiaan. Lisäksi me ajattelemme, että
"terävä" henkilö on joku vilkaspuheinen, jolla on hieno ulkoasu. Televisio on opettanut meille, että perinteinen mustien luokittelu kylän idiooteiksi on väärä. Joten nyt monet meistä tekevät päinvastaisen virheen ja olettavat mustien olevan suunnilleen yhtä teräviä kuin valkoiset, koska monilla heistä on vikkelä kieli ja siisti ulkoasu.

Ihmisälykkyys on monikasvoinen asia. Sitä ei voida luokitella sellaisilla termeillä kuin "hidasälyinen" tai "terävä". Hyvä muisti ja terävä kieli - esimerkiksi kaikki se, mistä löysästi käytetään nimitystä "kielelliset taidot" - eivät ole suhteessa abstraktien ongelmien ratkaisukyvyn kanssa.

Edellinen ja jälkimmäinen ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia älykkyyden osa-alueita. Edellinen on se, mitä helposti huomioimme, mutta se on tämä jälkimmäinen, jolle sivilisaatiomme on rakentunut. Ja jälkimmäinen on pitkälti rodullinen ominaisuus.

Se, että kyvykkyys abstraktiin ajatteluun on tiukasti rodullinen ominaisuus, ei ole salaisuus. Anatomit ovat olleet vuosia tietoisia rakenteellisista eroista mustien ja valkoisten aivojen välillä. Lisäksi neurologit ja psykologit tietävät nykyään, että ne ovat juuri ne osat aivoissa, joissa tapahtuu abstrakti ajattelu, missä mustien aivot ovat kehittymättömämpiä kuin valkoisten aivot.

Koska mustat eivät kärsi vastaavasta vajeesta verbaalisten kykyjen kehittämisessä, näemme helposti tasavertaisuutta siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole ja lisäksi yritämme selittää kiusalliset tosiasiat, kuten mustien alhaiset älykkyysosamäärät, kulttuurisista eroista johtuviksi.

Virhe oletettaessa mustat älyllisesti tasavertaisiksi valkoisten kanssa sillä perusteella, että musta uutistenlukija on yhtä taitava kuin valkoinenkin, on yksi osoitus yleisestä taipumuksesta keskittyä ulkoiseen tyyliin sisällön sijasta. Taipumuksemme keskittyä ulkoisiin seikkoihin sisäisten sijaan ei rajoitu pelkästään mustien älykkyyden ymmärtämiseen vaan ulottuu myös itsemme ymmärtämiseen sekä käsitteeseen edistymisestämme. Suuri osa tästä ongelmasta johtuu korkeamman koulutuksen puutteista. Elämme massakoulutuksen aikaa, millä vallitsevana mielipiteenä on, että jokainen, mukaan lukien kylän idiootti, on kyvykäs ja oikeutettu neljän vuoden yliopistokoulutukseen. Tämä mielipide on syntynyt samasta idioottimaisesta tasa-arvo -maniasta, joka on luonut perustan monelle oudolle rotupolitiikalle nykyään.

Yliopiston tehtävänä on tuottaa tiedemiehiä eikä yhteiskunta tarvitse tai kestä kuin pienen määrän sellaisia henkilöitä. voidaan myös mainita, että luonnollinen sopivan aineksen määrä, mitä tiedemiesten syntymistä varten tarvitaan, on suhteellisen alhainen missä tahansa normaalissa yhteiskunnassa. Tämän tehtävän lisäksi on tarvetta monien ammattien edistyneelle opetukselle: esimerkiksi insinööreille ja lääkäreille. Tietenkin jokaisen kansalaisen tulisi osata sivistyneen elämän perustaidot, kuten lukeminen, äidinkieli, kirjoittaminen, laskuoppi sekä ala-asteen tiede-opetus. Tämän lisäksi heillä tulisi olla riittävä tuntemus kansansa historiasta, kulttuurista sekä sosiaalisista ja poliittisista instituutioista, jotta heillä voisi olla voimakas identiteetti. Tämä väistämättä tarkoittaa historian, kirjallisuuden ja kansalaistaidon opiskelua.

Mutta ei ole välttämätöntä tai tervettä lähettää suurta joukkoa maan nuorisosta neljäksi vuodeksi yliopistoon pelkästään siksi, että he kuluttaisivat neljä vuotta kasvamiseen ennen tuottavan elämän aloittamista. Ja on erityisen vahingollista ottaa miljoonia nuoria miehiä ja naisia, joiden luonnolliset kyvyt parhaiten sopivat yksinkertaiseen käsin tehtävään työhön, neljäksi vuodeksi istumaan yliopiston luentosaleihin osallistuakseen mielenkiinnottomaan opiskeluun, joka kulminoituu merkityksettömään
tutkintoon ja joka on peruste sille, että käsin tehtävä työ on muka heille sopimatonta.

Kaksitoista vuotta peruskoulun ja lukion tai ammattikoulun opintoja oikein organisoituina ovat riittäviä kaikille muille paitsi pienelle osuudelle kansakunnan nuorisosta. Tosiasia, ettei lukioistamme valmistu riittävästi kyvykkäitä oppilaita, vaan oppilaita, joilla ei ole riittäviä perustaitoja sivistyneeseen elämään eikä vahvaa kansallista ja rodullista identiteettiä,
ei ole mikään syy korvata puutteita neljällä lisävuodella. Sen sijaan se on syy uudelleen-organisoida koko perus- ja ammattikoulumme sekä lukiomme. Paljon muuta tärkeää voitaisiin sanoa tästä erityisen merkittävästä aiheesta, mutta oleellinen huomio, jonka haluamme tuoda esille tässä on se, että luonnoton ja epärealistinen kehitys joka on tullut koulutusjärjestelmässämme vallitsevaksi antaa epärealistisen maailmankuvan. Tehdäksemme korkeamman asteen koulutuksen mahdolliseksi, jotta kuka tahansa, musta tai valkoinen, voisi suorittaa yliopistotutkinnon, meidän on ollut pakko muuttaa koko korkeamman asteen koulutuksen merkitys. Meidän on ollut pakko valita ulkoiset seikat sisällön sijaan. Itse asiassa olemme oppineet asettamaan ulkoisen olemuksen sisällön edelle.

Nykyään on vallalla ennakkoluuloja, joiden mukaan vastustetaan mielen täyttämistä kaikenlaisilla asiaan liittyvillä vaikeilla yksityiskohdilla oppiaineessa, oli kyse sitten matematiikasta tai historiasta. Se muistuttaa liian paljon fyysistä työtä. Sen sijaan, että opeteltaisiin yksityiskohtia, katsotaan yleiskuvaa. Annamme kympin oppilaalle, joka osaa puoli tuntia kertoa läntisen sivilisaation historiasta tai integraalilaskennasta, muttei osaa varmuudella sanoa millä vuosisadalla gootit murskasivat hunnien vallan Länsi-Euroopassa (tai tärkeämpänä asiana sitä, mitkä olivat näiden kahden kansan rotuominaisuudet) ja joka ei osaa antaa oikeata numeerista vastausta sanallisessa muodossa annettuun tehtävään, mikä edellyttääi oikean
integraalilaskutoimituksen rakentamista. Me olemme siis siirtäneet painotuksen analyyttisten kykyjen kehittämisestä verbaalisten kykyjen kehittämiseen. Me olemme vaihtaneet ongelmanratkaisemisen retoriikkaan - sisällön tyyliin.

Eikä suurin osa meistä ymmärrä sitä - kaikkein vähiten ne, jotka ovat kaikkein läheisimmin mukana muutoksessa. Mies tai nainen, joka on kuluttanut neljä vuotta oppiakseen keskustelemaan sujuvasti monista eri asioista, ei ole halukas hyväksymään faktaa omasta tietämättömyydestään tai faktaa sujuvasti puhuvan mustan uutistenlukijan rotupohjaisesta huonommuudesta.

Tämä tyylin korostus yli sisällön johtaa, kuten mainittu, vääristyneeseen kuvaan kehityksestä. Se johtaa käsitykseen, että me olemme paljon esi-isiämme älykkäämpiä. Loppujen lopuksi meillä on avaruusaluksia, lasereita sekä tietokoneita, joita esi-isillämme ei ollut. Lisäksi voimme puhua tunteja näistä ihmeistä, kun spartalainen tai gootti olisi ollut kuin puulla päähän lyöty.

Tämä huomio tietenkin on pelkkä illuusio ja hyvin vaarallinen sellainen. Itse asiassa on lähes varmaa, että spartalaisten ja goottien keskimääräinen älykkyysosamäärä, jos olisi joku tapa mitata se, osoittautuisi hiukan korkeammaksi kuin nykyisten valkoisten keskiverto-amerikkalaisten ja huomattavasti korkeammaksi kuin mustan uutistenlukijan. Tämä on luonnollista seurausta sivistyneen elämän dysgeenisistä vaikutuksista (sivilisaation ei tarvitse välttämättä olla dysgeeninen, mutta länsimainen sivilisaatio on itse asiassa ollut sellainen).

Sivilisaatio on, huolimatta monista vioistaan, mahtava asia. Ja itse asiassa se on välttämätön asia, mutta se ei ole itsessään kehityksen huipentuma (huolimatta siitä, mitä mieltä konservatiivit ovat asiasta).

Sivilisaation olennainen mahdollisuus tai arvo on sen mahdollisuus biologisesti kehittää sen luonutta rotua. Se tosiasia, ettei sivilisaatiota ole yleensä käytetty näin tähän mennessä ei tee tätä määritelmää oleellisesti vääräksi. Tämä aihe, kuten koulutuskin, on hyvin laaja ja siitä voisi sanoa paljon. Käsitellään tässä kuitenkin kapeaa aihetta, eli
sivilisaation luomiseen kykenevän rodun ominaisuuksia.

"Verbaaliset taidot" voivat olla arvokas asia sellaisia omaavan yksilön kannalta, mutta ne eivät ole sivilisaationrakennus-taitoja. Sutjakka kielenkäyttö voi auttaa mattojen tai vakuutusten myymisessä: nopea puhuja voi usein saada hyvän työpaikan tai kauniin tytön. Laajalla sanavarastolla ja itsevarmalla esiintymisellä varustettu henkilö antaa usein hyvän vaikutelman toisille, tällainen henkilö luo "terävän" vaikutelman. Mutta se on analyyttinen ajattelija, ongelmanratkoja, joka, puhetaitoinen tai ei, on sivilisaation perustaja ja ylläpitäjä.

Ovela konttorihai, menestyksekäs mattokauppias, taitava jäljittelijä ja suustaan sulava uutistenlukija kaikki omaavat enemmän tai vähemmän hyödyllisen roolin sivistyneessä elämässä, mutta itse sivilisaation olemassaolo riippuu ihmisistä, joilla on toisenlaisia taitoja. Se on totta nykypäivän länsimaisessa sivilisaatiossa ja se on myös totta uudessa
sivilisaatiossa, joka meidän on rakennettava jotta rotumme voisi täyttää kohtalonsa.

Nykyään liberaalit työskentelevät ahkerasti, jotta kolmannesta maailmasta tulisi kehittynyt eli sivistynyt. He haluavat todistaa, että maailman mustat ja ruskeat ovat yhtä kykeneviä sivilisaation rakentamiseen kuin valkoiset. Ja jos joku vierailee Keniassa tai Nigeriassa, näkee hän jotain, mikä vaikuttaa mustien sivilisaatiolta: mustat ajelevat autoilla, käyttävät hissejä, kirjoituskoneita, taskulaskimia sekä puhelimia ja jopa lentävät
lentokoneilla.

Mutta se on pelkkää harhaa. Se on pikemminkin sivilisaation ulkokuorta kuin sen sisältöä. Ja sillä lisäyksellä, että jopa sivilisaation kuoret ovat ylläpidettyjä ja pieni valkoinen vähemmistö on paikallaan pitämässä pyöriä pyörimässä. Niissä Afrikan maissa, joista tuli liian tulenarkoja niin, että valkoisten teknisten asiantuntijoiden ja hallintovirkamiesten oli lähdettävä pois, sivilisaatio on romahtanut nopeasti ja viidakkoköynnökset ovat alkaneet valtaamaan takaisin alaansa.

Kun traktori, sähkögeneraattori tai puhelinvaihde hajoaa Afrikassa, se pysyy rikkinäisenä kunnes valkoinen mies tulee korjaamaan sen – huolimatta kaikista mustista, jotka ovat valmistuneet viime aikoina afrikkalaisista yliopistoista. Eikä se ole kulttuurillinen tai koulutuksellinen ongelma.

Tässä maassa puoli vuosisataa sitten vain harva maanviljelijä oli koskaan edes nähnyt yliopistoa. Monet eivät olleet edes käyneet lukiota. Silti, kun traktori hajosi, he saivat sen jälleen kulkemaan, tavalla tai toisella. He veivät sen latoon ja purkivat sen, päättelivät sen mitä eivät tienneet, keksivät tavan korjata sen ja he tekivät tämän uskomattoman alkeellisissa olosuhteissa.

Se ei johtunut kulttuurista. Se johtui päättelykyvystä. Se oli rotuominaisuus.

Nykypäivän sivilisaatio on paljon monimutkaisempi kuin 50 vuotta sitten. Tarvitaan paljon enemmän päättelykykyä, jotta sivilisaation pyörät voidaan pitää pyörimässä. Harvat meistä, jotka innoissamme puhumme avaruusaluksista tai lasereista ymmärrämme, että me olemme velkaa hyvin pienelle vähemmistölle näiden asioiden olemassaolosta. Teknologia ja tiede, joita tarvitaan esimerkiksi taskulaskimen kehittämiseen, on hyvin monimutkaista. Moni voi puhua niistä, mutta hyvin harva kykenee tai edes voi kyetä ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät sellaisen laitteen suunnittelemiseen ja rakentamiseen niin, että laite tekee mitä sen on tarkoituskin tehdä.

Toinen asia, mitä monet meistä eivät ymmärrä, on se, kuinka ohuesta langasta sivilisaatiomme ylläpito on kiinni ja varsinkin nykyisen teknistyneen sivilisaation. Me pidämme kiinni sivilisaatiosta vain hyvin täpärästi viemällä luovat kykymme äärimmilleen.

Pelkään pahoin keskivertoamerikkalaisen olettavan, jos hän vaivautuisi ajattelemaan asiaa, että jos keskimääräinen älykkyysosamäärä Amerikan väestössä laskisi viisi prosenttia rodunsekoituksen ja dysgeenisen politiikan seurauksena, se aiheuttaisi suhteellisen viiden prosentin laskun sivilisaatiomme tasossa.

Asia ei kuitenkaan ole niin vaan se aiheuttaisi sivilisaatiomme romahduksen. Se on juuri sitä, mitä tapahtui monille toisille teknisesti kehittymättömämmille sivilisaatioille menneisyydessä. Tilanteemme on paljon horjuvampi ja se johtuu sivilisaatiomme monimutkaisuudesta sekä sen suuresta riippuvuudesta teknologiasta.

Sivilisaation aste, jonka ihmiset pystyvät kehittämään ja jota he pystyvät ylläpitämään riippuu heidän biologisesta laadustaan - tarkkaan ottaen heidän ongelmanratkaisukyvystään. Sen vuoksi mustat ja jotkin muut rodut eivät koskaan ole kehittäneet edes alkeellista sivilisaatiota ja sen vuoksi he ovat kykenemättömiä ylläpitämään valkoisten heille rakentamaa sivilisaatiota - huolimatta monien mustien näennäisestä "terävyydestä". Ja se on syy, miksi länsimaisen sivilisaation rakentaneen rodun tulee eliminoida vieraat rotuelementit keskuudestaan ja lisäksi muuttaa sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia instituutioita, jotka ylläpitävät sellaisten valkoisten määrän
kasvua, jotka eivät ole ongelmanratkaisijoita vaan pikemminkin ongelman aiheuttajia.

Tämän välttämättömyyden tarkoituksena ei ole, kuten aiemmin jo mainitsin, että sivilisaatiomme olisi kehityksen tarkoitus itsessään, vaan se tarjoaa meille keinot kohottaa rotumme tasoa. Sivilisaation tarjoamat työkalut, kunhan se on noussut riittävän korkealle asteelle - asteelle, jolle me olemme jo nousseet, eivät ainoastaan tarjoa meille mahdollisuutta hankkiutua eroon ongelman aiheuttajista keskuudessamme, vaan myös varmistaa, että me tuotamme vielä kykenevämpiä ongelmanratkaisijoita kuin olemme tuottaneet menneisyydessä. Se vuorostaan sallii yhä kehittyneemmän sivilisaation asteen
saavuttamisen ja ylläpitämisen, mikä vie yhä pidemmälle potentiaalia kehittää parempia ongelmanratkaisijoita. Seisomme uuden aikakauden kynnyksellä. Jos ylitämme kynnyksen onnistuneesti, olemme ylöspäin suuntautuvalla matkalla. Mutta kynnyksen ylittäminen vaatii sivilisaation juurien ymmärtämistä. Se vaatii kykyä erottaa ulkonainen tyyli ja merkitsevä sisältö. Lisäksi se vaatii, että me arvostamme sisältöä yli tyylin.


Artikkeli 2.

Tri. Willian L. Pierce

"TASA-ARVOSTA"

Kaikki rodulliset eroavaisuudet ovat joko geneettisiä (perinnöllisiä, synnynnäisiä) tai kulttuurisia (yhteisössä syntymän jälkeen omaksuttuja). Viimeksi mainittuja voidaan muuttaa tai karsia toteuttamalla sosiaalisia muutoksia; Geneettiset tekijät taas ovat ihmisen laeista ja tavoista riippumattomia, paitsi useiden sukupolvien ajan kuluttua.

Esimerkkejä kulttuurisista ominaisuuksista jotka eroavat eri roduissa ovat puheen erityispiirteet (esim. mustien englanti), pukeutumistyylit. Jos mustat ja valkoiset pakotetaan elämään yhdessä syntymästä asti, käymään samoja kouluja ja oppimaan samoja kulttuuritapoja, he tulevat puhumaan ja pukeutumaan hyvin samankaltaisesti. Jopa sellaiset mustat jotka ovat kasvaneet Afrikan heimoalueilla, lävistäneet huulensa ja korvansa kepeillä, ja valelleet hiuksensa lehmänlannalla viehättääkseen vastakkaista sukupuolta, voidaan opettaa omaksumaan valkoisten hygienia- ja kaunistautumistapoja.

Tosiasia kuitenkin on, että merkittävimmät rodulliset erot ovat pikemminkin geneettisiä kuin kulttuurisia. Ihon ja silmien väri, kasvonpiirteet, kallonmuoto, luuston mittasuhteet, kehon rasvakertymät, hampaiden koot, leuan muoto, naisen rinnan muoto, tuoksut ja hiusten laatu ovat kaikki vain näkyvimpiä geneettisesti määräytyviä fyysisiä ominaispiirteitä jotka eroavat eri roduissa.

Näiden lisäksi on vielä huomioitava koko yksilön biokemiallinen koostumus ja kehitys. Merkittäviä rodullisia eroavaisuuksia löytyy veren kemiasta, hormonitoiminnasta sekä fyysisistä reaktioista ympäristön ärsykkeisiin. Mustat ja valkoiset myös kypsyvät eri tavoin. He altistuvat erilailla useille taudinaiheuttajille, sekä heidän perinnölliset sairautensa ovat erilaisia. Heillä on jopa erilaiset ravinnolliset vaatimukset.

Rodulliset erot ovat toisin sanoen paljon ihonväriä syvemmällä; ne täyttävät koko yksilön sekä ovat käytännöllisesti katsoen edustettuina joka hänen solussaan. Ne ovat miljoonien vuosien erillisen evoluution tulosta johon eri rodut ovat eri ympäristöissä sopeutuneet.

Kun ymmärrämme geneettisen rotujen eroavaisuuden, näemme, että kulttuuriset rodulliset erot eivät olekaan niin pinnallisia kuin meille väitetään. Ne yksinkertaisesti tuovat esille geneettisiä eroja.

Vieraista vaikutteista vapaa rodun kulttuuri on paljastava todiste tuon rodun perimmäisestä luonteesta. Toisin sanoen afrikkalainen neekeri jolla on lehmänlannalla viimeistelty kampaus, luulla lävistetty nenä ja teräviksi viilatut hampaat, edustaa meille paljon tutumpaa kuvaa mustasta miehestä kuin amerikkalainen business-puvussa esiintyvät musta jolle on opetettu kuinka ajaa autoa, käyttää tietokonetta ja puhua sujuvaa englantia.

Neekerien kulttuuri ei ole ainoastaan ERILAINEN kuin valkoisten kulttuuri; se on KEHITTYMÄTTÖMÄMPI ja kaikin tavoin VÄHÄPÄTÖISEMPI kulttuuri. Tuo kulttuuri ei ole koskaan pystynyt kehittämään kirjoitettua kieltä tai sivistynyttä yhteiskuntaa. Matematiikasta tai pyörän keksimisestä ei sen historiassa näy häivääkään. Metallien sulattaminen ja käyttö tai kiven käsittely ovat taitoja jotka neekerit oppivat muiden rotujen edustajilta. Kouluissa opetettava tieto vuosisatoja vanhasta mustien "sivilisaatiosta" josta ovat muka todisteena Zimbabwesta löydetyt kiviseinien rauniot, on vain tasa-arvointoilijoiden toiveajattelua. He tahtovat jättää huomioitta kaikki sellaiset tosiasiat jotka ovat ristiriidassa heidän tasa-arvomaniansa kanssa.

Neekerikulttuurin alempiarvoisuus on seurausta neekeriaivojen fyysisestä puutteellisuudesta abstraktien käsitteiden hallinnassa. Toisaalta neekerin kyky käsitellä ainoastaan muistia vaativia tehtäviä lähenee valkoisen tasoa. Siksi neekerille voidaan suhteellisen helposti opettaa monia valkoisen kulttuurin tapoja.

Neekerin verbaaliset kyvyt sekä hänen taitonsa jäljitellä muita mahdollistavat - jos motivaatiota löytyy - hänen saavuttaa "tasa-arvoisen" kaltaisen aseman valkoisessa yhteiskunnassa. Nyt kun mustille on sisäänpääsykiintiöt korkeakouluihin, ovat useat tuhannet heikäläiset hankkineet college-diplomin - mutta vain niissä opinaloissa joissa vaaditaan lipevää kieltä ja hyvää muistikapasiteettia. Fysiikan alalta ei ole käytännöllisesti katsoen valmistunut yhtäkään mustaa, ja teknisiltä aloiltakin vain muutama.

Neekerien kyvyttömyys käsitellä ongelmanratkaisussa ja teknologisessa keksimisessä vaadittavia abstrakteja käsitteitä näkyy käytännön työ- ja opintosuorituksissa. Tämä kyvyttömyys on luonteeltaan geneettistä. Sen syyt löytyvät neekeriaivojen rakenteesta.

Ennen kuin 2. maailmansodan jälkeinen kampanja mustien ja valkoisten sekoittamiseksi alkoi, neekerin henkinen rajoittuneisuus oli yleisesti tiedossa. Esim. Britannica-tietosanakirjan 11. painos sanoo neekeristä seuraavaa:

"...Muut ominaispiirteet näyttäisivät olevan erittävien elinten hypertropia, kehittyneempi laskimosysteemi, sekä valkoisiin rotuihin verrattuna pienemmät aivot."

"Joidenkin yllä mainittujen piirteiden perusteella neekeri näyttäisi sijoittuvan alemmalle kehitystasolle kuin valkoinen, sekä olevan läheisemmin sukua kehittyneimmille ihmisapinoille..."

"Neekeri on henkisesti alempiarvoisempi ... Kun valkoisten kohdalla aivojen koko kasvaa aivokuoren laajentumisen seurauksena, neekereillä aivojen kasvua päinvastoin estää kallon saumojen ennenaikainen sulkeutuminen sekä otsaluun lateraalinen paine."

Ja vuoden 1932 painos Americana-tietosanakirjasta listaa neekerirodun tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvaksi seuraavaa:

"3. Aivojen paino, 35 unssia* (gorillalla 20 unssia, valkoisilla keskimäärin 45 unssia)..." (unssi = = 28,349 g)

"8. Erittäin paksu kallo joka mahdollistaa hänen käyttää päätänsä aseena hyökkäyksessä..."

"14. Kallojen saumat, jotka kiinnittyvät neekereillä paljon muita rotuja aikaisemmin."

Kun media aloitti tasa-arvoisuuspropagandansa, näiden tietosanakirjojen myöhemmistä painoksista poistettiin mustia koskeva rodullinen tieto. Piti kääntyä lääketieteellisten tekstien puoleen oppiakseen, että aivojen assosiatiiviset alueet (missä abstrakti ajattelu tapahtuu) ovat mustilla vähemmän kehittyneet kuin valkoisilla.

1. maailmansodassa USA:n armeijan sotilailla suoritettujen älykkyystestien jälkeen on yleisesti ollut tiedossa, että keskimääräinen mustan ÄO on n. 15 % heikompi kuin valkoisen. Tulosta on yritetty puolustella sillä, että mustien heikot pistemäärät ovat seurausta erillisistä kouluista ja mustien köyhyydestä; toisin sanoen väitettiin testien olevan "kulttuurisesti puolueellisia".

Kuitenkin myöhemminkin ÄO-testit näyttivät samankaltaista heikkoutta mustien älykkyydessä: testattiinpa sitten yhteisen koulun käyneitä mustia ja valkoisia tai tiettyyn samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvia mustia ja valkoisia. Mustat saivat aina huomattavasti pienemmät pistemäärät, siitäkin huolimatta, että ÄO-testit mittaavat sekä muistikykyä että puhtaasti assosiatiivista kykyä. Testit, jotka keskittyivät jälkimmäisen tutkimiseen, tuottivat hyvin suuria eroja mustien ja valkoisten pistemäärissä.

Juuri tuo kyky assosioida käsitteitä, käsitellä abstraktioita ja soveltaa nykyistä tietoa tulevaan on mahdollistanut valkoiselle rodulle sen sivilisaation rakentamisen ja ylläpitämisen. Samoin neekerin heikkous em. kaltaisissa toiminnoissa on pitänyt mustan rodun villien tasolla sen afrikkalaisessa ympäristössä. Nyt tuo rotu on murentamassa mm. monikulttuuristuneen Amerikan sivilisaatiota. Siksi on elintärkeää, että jokainen valkoinen ymmärtäisi, ettei "tasa-arvoa" voi olla mustien ja valkoisten välillä, siitäkään huolimatta, että meitä kannustetaan jatkuvasti rotujen sekoitukseen.


Suomennos: KP
Takaisin alkusivulle

Ei kommentteja: